Steam Communications

Suomenlahdella seilasi kolme vuotta sitten 140 miljoonaa tonnia öljyä. Vuoteen 2014 mennessä luvun odotetaan kasvavan neljäkymmentä prosenttia, mikä on aivan valtava määrä suhteessa Itämeren kokoon. On ihme, että törmäysvahingoilta on vältytty näin pitkään.

Suuronnettomuusmaalailut nostavat mieleen vuoden takaisen Meksikonlahden öljyturman, jossa porauslautan räjähdys valutti vesistöön tuhansia tynnyrillistä raakaöljyä päivässä. Vuodon tukkimiseen meni lähes puoli vuotta.

Maailmanlaajuisesta huolesta huolimatta katastrofi tuntui kaukaiselta. Meksikonlahti ei ole sama asia kuin Kolera-allas, sinne on tuhansien öljyyntymättömien merikilometrien matka. Jos tyrehdyttäminen ei olisi onnistunut, välimatka olisi kuitenkin kuroutunut kasaan jo viidessä vuodessa, jolloin koko Suomenlahti olisi pinnoittunut polttoainekalvolla.

Tämä saadaan aikaan vähemmässäkin ajassa.

Realistiset varotoimet

Risteilyalukset ja öljytankkerit kulkevat pohjolan edustalla ahtaissa risteyspaikoissa, joissa törmäykset ja karilleajot ovat hyvin todennäköisiä. Yksi tankkeri kuljettaa useita öljysäiliöitä, joissa jokaisessa on 30 000 tonnia liukenematonta ympäristömyrkkyä. Se leviäisi vuorokaudessa kahdenkymmenen kilometrin alueelle.

Koska turmariski on niin realistinen, WWF varautuu siihen jatkuvasti. Sillä on kuudentuhannen vapaaehtoisen öljyntorjuntajoukot, jotka pelastusviranomaiset hälyttävät paikalle tarvittaessa. Ihmismäärä kuulostaa paljolta, mutta työ on raskasta ja aikaa vievää.

“Rantoja puhdistetaan maastosta riippuen lapioilla, harjoilla, äyskäreillä ja viikatteilla. Se on kuluttavaa, eikä yksi ihminen voi olla töissä kuin korkeintaan kolme päivää. Puhdistukseen menee kuukausia”, torjuntajoukkojen kenttäkoordinaattori Teemu Niinimäki sanoo.

Paitsi luonto, myös eläimet kärsivät. Jos vesilinnun höyhenpeitteelle joutuu kolikon kokoinen läikkä öljyä, sen lämmönsäätelykyky häiriintyy. “Höyhenpuku toimii samalla tavalla kuin sukelluksessa käytettävä kuivapuku. Jos siihen tulee reikä, lintu alkaa kylmetä ja menehtyy”, Niinimäki kuvailee.

WWF:n eläinlääkärit tutkivat linnut, vapaaehtoisjoukot pesevät ja kuivaavat eloonjäävät. Pienikin polttoainevuoto saattaa tappaa tuhansia siivekkäitä.

“Mutta on sellaisiakin lintuja, jotka ovat selvinneet kahdesta öljyyntymisestä”, merijohtaja Vilhunen sanoo.  Ilman ihmisen apua niin ei olisi käynyt.

Vaikka torjuntatyötä tehdään vapaaehtoisvoimin, se ei tietenkään ole ilmaista. Pelastajat täytyy kouluttaa, varusteet ja työtarvikkeet hankkia ja ylläpitää. Se tehdään lahjoitusvaroin, joita kartuttamassa myös Steam on mukana. Vain siten Meksikonlahti pysyy edes jonkin matkan päässä.